Onni on

Postaussarja, viikko 1

Näin viime talvena unen, jossa minulla oli jo blogi, jonka nimi oli Onni on. Siitähän se ajatus sitten lähti. Tänä syksynä kun aloin ihan konkreettisesti tutkia bloggaamisen mahdollisuutta (ennen sanoin aina että alan heti blogata kun saan kunnon kameran - keväällä mieheni osti vähän käytetyn Canonin netistä, joten sekin tekosyy oli ohitettu) huomasin, että muutama blogi oli jo nimennyt itsensä tällä unessa näkemälläni nimellä, se siis oli unohdettava. Se sijaan jostain syystä nimeksi valikoitui Kallion Kielo - osa minua, osa puutarhaa, joka näyttelee kuitenkin suurinta osaa vuodesta osaa elämässämme. (Ja kalliokielo on muuten kaunis kukka, siitä lisää kesällä.)

 

Muutama päivä sitten kuin jostain kuvahaasteesta, kuvaa itseäsi tai elämääsi joka päivä vuonna 2015. Mietin hetken, että onpa hyvä idea, kunnes muistin oman rajallisuuteni -  en ikinä pystyisi siihen. Ajatus jäi kuitenkin kytemään, kunnes tajusin yhdistää sen yrittämääni positiivisen ajattelun opetteluun.

 

Olen luonteeltani pessimisti ei pety -tyyppinen ihminen. Kuulen monesti varsinkin aviomieheltäni, että ajatusmaailmani on vähän vinksahtanut, koska usein ajattelen ensimmäisenä huonoja ajatuksia hyvien sijaan. Olenkin viime aikoina havahtunut itsekin siihen, että oma onnellisuus on tehtävä ja tajuttava ihan tässä joka päiväisessä arjessa, eikä aina vain odotellen jotain tulevaisuudessa - lomaa, matkaa, lottovoittoa tai muuta ihanaa. Joka päivästä pitää osata nauttia, nyt kun kaikki on kuitenkin suhteellisen hyvin. Olemme terveitä, meillä on ihana koti, saamme molemmat käydä töissä joka ei ole tänä päivänä itsestäänselvyys (lisäksi minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni työ josta todella pidän) ja vaikka elämmekin normaalia keskituloisten asuntovelallisten arkea, on taloutemme suurin piirtein tasapainossa. Kiire tekee elämästä tällä hetkellä haastavaa, sillä vaikka meillä onkin vain yksi lapsi (tässä jokapäiväisessä arjessa mukana), tuntuu välillä että normaalina arkiviikkona lisätunteja vuorokauteen tarvittaisiin, jotta saa kaiken tarvittavan tehtyä ja vähän ehkä jopa nautiskeltuakin elämästä.

Olen kesästä saakka lukenut välillä ripeään, välillä vähän hitaampaan tahtiin erinäisiä elämänhallintaoppaita, ja yksi oppaiden viljelemistä konkreettisista teoista on se, että yritän silloin tällöin iltaisin kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa. Olen ollut päiväkirjojen kirjoittaja jo lapsesta saakka, viime vuosina vaan sekin on jäänyt satunnaisiksi sepustuksiksi lähinnä lapseen liittyen (hyvä sekin!), mutta nyt olen asettanut tavoitteekseni kirjata iltaisin ylös, mistä asioista saa olla kunkin päivän päätteeksi kiitollinen. Nyt siis ajattelin vuodeksi 2015 yhdistää kiitollisuuspäiväkirjan ja kuvahaasteen joka viikkoiseksi Onni on -postaussarjaksi, jossa siis viikoittain (lähtökohtaisesti sunnuntaisin) kertoisin sanoin ja mahdollisesti myös kuvin kunkin viikon kiitollisuuden ja onnen aiheet. En aio ottaa kuitenkaan asiasta sen kummempaa stressiä, eli jos jokin viikko jää väliin, jaetaan ilon aiheita sitten enemmän seuraavalla viikolla.

 

 

Mutta, pitkän alkupuheen jälkeen, tervetuloa seuraamaan Kallion Kielon Onni on -sarjaa, viikko 1:

 

Onni On....

 

 

...Pitkä joululoma
...Hiljaiset iltahetket, jolloin ehdin lukea hyvää kirjaa tai katsella hetken rauhassa syksyn aikana tallentamiani ohjelmia
...Lumisade - hyötyliikuntaa aikuisille, lapsille mahdoton riemun aihe ja lukemattomien ulkoilutuntien ilo
...Tämän talven ensimmäinen lumiukko
...Joulukoristeiden katoaminen takaisin laatikoihin - nähdään uudella innolla 11 kuukauden kuluttua!
...Uuden vuoden alku, kaikki on taas mahdollista!


Tämän postauksen kuvituksena on tyttären "taikakeppi", jota hän on sitkeästi kuljettanut mukanaan jo joulusta saakka. Kun keppiä katsoo tarkemmin, onhan sen kuvioinnissa taikaa; pitäisi useamminkin pysähtyä katsomaan maailmaa lapsen silmin!